Terveisiä Green Card -kurssilta! 
Teksti ja kuvat: Jaana Laitinen

Sain golfkärpäsen lievän pureman toukokuisella “turistikierroksella”, jolla pääsin lehtijutun teon yhteydessä tutustumaan PuulaGolfin kenttään ja seuraamaan Merja Alisalon ja Reijo Hakosen peliä. Pikku painostuksen alaisena päätin osallistua seuran järjestämälle Green Card -kurssille, ilman kyseistä läpyskäähän ei kentälle ole asiaa tositarkoituksella.

Ensimmäisen kurssipäivän aamu valkeni aurinkoisena. Kokoonnuimme kentän kahviossa, jossa golfopettaja Jouni “Peltsi” Peltonen esitteli itsensä ja kävi lyhykäisesti läpi golfin perusasioita ja sääntöjä. Kurssille osallistui kahdeksan innokasta oppilasta, osa Kangasniemeltä, osa muualta.

Green Cardin saadakseen tulee osallistua 12 tuntia kestävään opetukseen, suoriutua kunnialla läpi viidestä lyöntikokeesta, vastata kirjallisiin kokeisiin ja läpäistä väyläkoe. Lyöntikokeet suoritettiin varsinaisen kurssin aikana, väyläkoe on edessämme myöhemmin. Varsinaisen Green Cardin saa vasta onnistuneen väyläkokeen ja jonkun golfseuran jäseneksi liittymisen jälkeen. Ennen väyläkoetta käymme pelaamassa kaksi kierrosta jonkun kokeneemman pelaajan kanssa.



Teoriaosuuden jälkeen pääsimme siirtymään harjoitusrangelle, jossa ryhdyimme heti tositoimiin eli harjoittelemaan lyhyitä ja pitkiä putteja sekä chippilyöntejä. Myöhemmin päivän aikana löimme myös palloja pois hiekkabunkkerista (= minä YRITIN lyödä) ja aloitimme pitkien lyöntien harjoittelun (= minä YRITIN osua palloon ja saada sen lentämään omia varpaitani pidemmälle).

Ensimmäisenä päivänä sain todeta, että mikään mikä näyttää helpolta, ei todellakaan ole sitä. Lyhyt putti läpi, muut osiot alkutekijöissään - loistavasta opetuksesta huolimatta.

Kukaan ei ole seppä syntyessään

Toisen kurssipäivän aamun tunnelmat olivat yhtä synkät kuin taivas ukonilman lähestyessä. Sormet, käsivarret ja takareidet kipeinä, nenä punaisena ja itsetunto nollassa.   Siitä huolimatta hinku palata kentälle oli kova! Laastaria sormiin rakkojen peitoksi ja menoksi!

Kokoonnuimme jälleen kahviolla, jossa “kollegat” valittelivat samantyyppisiä vaivoja kuin allekirjoittaneella oli. Päivän ohjelmassa ensimmäisenä oli tutustuminen kentän nelosväylään. Väylään tutustuminen oli antoisaa ja kannattaa ehdottomasti pitää kurssin ohjelmassa.

Väylältä siirryimme jälleen rangelle, jossa aloimme tositarkoituksella suorittaa lyöntikokeita. Ensin harjoiteltiin, sitten suoritettiin. Itselläni meni pitkä putti toisella yrityksellä läpi, samoin chippi. Hiekkabunkkeristakin pallo lähti pitkän harjoittelun jälkeen hyväksytyn suorituksen arvoisesti.

Tuskaa tuottavin osio oli pitkät lyönnit, jossa piti saada kuusi palloa kymmenestä lentämään yli 60 metriä (miehillä yli 100 metriä). Tuskallista se oli myös konkreettisesti, edellisestä päivästä kipeytyneet kädet eivät olleet kovin halukkaat yhteistyöhön. Kun opettaja oli kärsivällisesti käynyt korjaamassa asentoni ainakin puolenkymmentä kertaa, alkoivat maila ja pallo löytää toisensa ja sain sen verran laukauksia aikaiseksi, että tämäkin osio hyväksyttiin. Se on muuten ihan oikeasti niin, että sitä palloa ei vaan roiskita menemään, vaan lyönteihin pitää keskittyä ja tehdä ne oikeassa asennossa (tämä taisi muuten olla golftermeillä stanssi?), mailasta oikealla otteella (gripillä?) kiinni pitäen. Eikä tässä (kään) lajissa kukaan ole seppä syntyessään, vaan taidot karttuvat ajan ja toistojen myötä, ei kannata siis lannistua, jos ei heti ala onnistuneita lyöntejä tulemaan.

Kortti häämöttää

Nyt on vielä edessä kirjallinen koe, pari pelikierrosta ja väyläkoe, sen jälkeen on toivottavasti Green Card taskussa. PuulaGolf ry:n jäseneksi liityin saman tien, toisen kurssipäivän päätyttyä.

Pelikierroksille kutsun pari henkilöä, jotka ovat “osasyyllisiä” golfharrastuksen pariin ajautumiselle. Toiselle kierrokselle on jo lupautunut PuulaGolfin toimitusjohtaja Keijo Mäenpää. Hänen kanssaan kohtaamme kentällä tulevana torstaina.

Loppuyhteenvetona todettakoon, että voin suositella lämpimästi kurssia kaikille! Kiitokset opelle ja kurssikavereille - viikonloppu oli mukava ja antoisa!

Hyväksi havaittuja vinkkejä tuleville kurssilaisille:

- Hanskat eivät ole snobbailua, niitä käyttämällä voit välttyä ikäviltä rakoilta ja hiertymiltä
- Varaa mukaasi runsaasti juotavaa, lämpimällä säällä kentällä olo vie mehut aika nopeasti
- Säästä riippuen varaa mukaasi aurinkorasvaa tai sadeasusteet. 
Kannattaa ottaa molemmat, kuuden tunnin aikana säätila ehtii muuttua moneen kertaan.

Kuvia kurssilta
(Klikkaa pikkukuvat hiirellä suuremmiksi, takaisin tälle sivulle pääset selaimen paluu-painikkeella)

 
 
 
 

 

Paluu ajankohtaista-sivulle | Etusivulle

Tulosta tämä sivu